Meri

Meri Meri: aina se säväyttää, niin paljon siitä piiloon jää. Joskus meri raivoaa, vaahtopäänä aaltoa kuljettaa. Sortuu rantaveteen aalto pärskähtäen, sitä rannalta rauhassa katselen. Meri minua rauhoittaa, katsella, kuinka tuuli kunnolla puhaltaa. Silloin taivaskin on harmaa. Toisinaan meri on kirkkaan sininen, huolettomana katselen aaltoja sen, jotka hiljaa rantaan lipuvat, nuo aallot uljaat, mahtavat. Meri minulle kertoo salaisuuden, ikivanhan, ehkä uuden. Harvoin kiirehdin pois luota sen, kuin ystävää, kaipaan myös luokse sen. Ulla-Maija Mantere