Kaisa Kameli

Kaisa Kameli Kaisa-Kameli aavikolla asusteli, etsi keidasta keskeltä aavikon, missä pelkää hiekkaa on. Keitaalla on kaunista, on vettä ja on palmuja. Vaan Kaisaa tämä ei auttanut laisinkaan, se tahtoi lähteä maailmaan. Ensin oli mentävä keitaan luo, missä Kaisa satoja litroja kerralla juo. Sitten voi ylittää aavikon, missä on aina helle suunnaton. Se ei haittaa Kaisaa ollenkaan, vettä vasta parin viikon päästä tarvitaan. Kaisa saapui Egyptiin, ja törmäsi siellä ihmisiin, jotka halusivat Kaisan pyydystää, myydä, tai pitää sen itsellään. On kameli Egyptissä arvossa, Kaisa huomasi olevansa pulassa! Tuli paikalle lempeä mies, joka kamelin aatokset ties’. Hän Kaisalle kauniisti jutteli, ja riimua päähän sovitteli. Kaisa suostui yhteistyöhän ja saatiin tämäkin päivä yöhän. Yön Kasia vietti karsinassa, pienessä, huonossa tallissa: ”Tämä on vain väliaikaista!” päätti Kaisa jalkansa oikaista, paneutui maahan pitkäkseen, ja tuhisi hiljaa itsekseen. Aamulla jo varhain, saapui mies, kavereista parhain. Kaisalle jälleen riimun puki, harjalla kamelin kasvoja suki. ”Tänään mennään Eurooppaan, Italian ihmeitä katsomaan!” Siispä satamaan kohti käy parivaljakon tie, laivaan mies Kaisan vie. Sillä ylitetään Välimeri, jossa myös haikala asusteli. Ei nähnyt Kaisa haita, kummasteli vain vieraita maita. Saapui laiva Genovaan, missä jo miestä odotetaan. (Genovan rinteillä asuu paljon ihmisiä Afrikasta, unelmoiden elämästä paremmasta.) Niin mies hylkäsi kamelin, sekaan kadulla tungeksivan turistin. Oli Kaisa aivan kauhuissaan, niin suurta väkimäärää se ei ollut nähnyt milloinkaan! Pyöri siinä hämillään, ei osannut mennä minnekkään. Jotenkin, kuitenkin, joutui keskelle kaupungin. Piazza de Ferrari, on Geneven suurin nähttävyys, Kaisan valtasi tyytymättömyys, ”On auto varsin komea, ja aivan liian nopea. En tahdo kyytiin sen!” tuumi Kaisa pakoon paikalta pötkien. Se suuntasi takaisin satamaan, ”Jospa vain kotiin kyydin saan!” Oli satamassa monta naista, onnetonta, jolilla oli massa nyyttiä monta. Naiset kummastelivat tuskissaan, kuinka saada tavarat laivaan ollenkaan. ”Minä voin kantaa taakat suuret, minulla Afrikassa ovat juuret ja tahdon sinne takaisin, vaikka kaikki teidät kantaisin!” Niin pääsi Kaisa laivaan uudestaan, matkaansa se ei unohtanut milloinkaan. Kun kotirantan laiva kiinnittyy, kameli vallan villiintyy, Tuskin maltaa odottaa, kunnes kuorma selästä puretaan. Kameli peitsaten pinkoo sekaan palmujen. Ulla-Maija Mantere